Seija (80 v.) ”Enpä tiedä mitenkä sitä tulisi toimeen ilman tuota tietokonetta enää”

80-vuotias Seija asuu yksinään, omakotitalossa Kuopiossa. Ystäviä hänellä paikkakunnalla on, mutta lapset ja lastenlapset asuvat melko kaukana, Joensuussa ja pääkaupunkiseudulla, joten yhteydenpito heihin sujuu pääasiassa puhelimen ja tietokoneen avulla. Vaikka Seija on mielissään vieraista, joita näin koronarajoitusten purkamisen jälkeen on hänen kotonaan riittänyt, hän kokee, ettei yhteydenpidossa karanteenin aikanakaan ollut ongelmaa.

”Ei tunne yksinäiseksi itseensä täällä kun esimerkiksi skypettää tai muuten on yhteydessä lapsiin ja lapsenlapsiin”

Seija kertookin käyttävänsä puhelinta ja tietokonetta pääasiassa viestintään (puhelut, videopuhelut ja viestit) sekä tiedonhakuun. Aktiivisessa käytössä ovat niin Skype, Whatsapp kuin sähköpostikin. Sähköpostiin tulee lähinnä tiedotteita esimerkiksi eläkeläisille järjestettävästä toiminnasta, kun taas Whatsapilla ja Skypellä on mukava soitella lapsenlapsille, kun samalla näkee kasvotkin. Aiemmin, lastenlasten ollessa nuorempia, Seija kertoo Skypen kautta hoitaneensa jopa ”etälastenvahdin” tehtäviä, kun koulusta tultuaan lapset saattoivat laittaa Skypen päälle ja jatkaa sitten omia juttujaan. Kuva- ja ääniyhteys tuo kuitenkin turvaa, kun välillä voi höpötellä yhdessä ja sitten taas jatkaa omia juttuja.

Yhteydenpidon ja tiedonhaun lisäksi Seija sanoo käyttävänsä netissä Youtubea lastenlasten urheilukilpailujen katsomiseen ja Facebookkia lähes päivittäin ajankohtaisten asioiden seuraamiseen ja kommentoimiseen. Myös reseptien uusinnat ja lääkärivaraukset sujuvat netissä, ja tuleepa välillä katsottua kotijumppaohjeitakin!

Seija kertoo opetelleensa digilaitteiden ja -palveluiden käytön pääasiassa itse, mutta myöntää hyötyneensä siitä, että joutui opettelemaan tietokoneen käyttöä jo työelämässä ollessaan. Tarvittaessa hän on kuitenkin aina voinut kysyä apua lapsiltaan tai lastenlapsiltaan, jos jotain ei meinaa ymmärtää. Suurempia hankaluuksia ei juurikaan ole ollut, mutta vaikeimpia ovat Seijan mukaan olleet tilanteet, joissa tekstit, mainokset tai ohjeet ovat ainoastaan englannin kielellä. Tällöin homma saattaa tyssätä, kun kielitaito ei oikein riitä.

Kysyttäessä miksi digiosaaminen on tärkeää myös vanhemmille ihmisille, Seijan vastaus on yksiselitteinen: ”Kaikki menee siihen, esimerkiksi laskut”. Siksi hän kertoo kannustaneensa myös esimerkiksi siskojaan harjoittelemaan internetin käyttöä.

Seijan näkemyksen mukaan nuoret ovat usein ennakkoluulottomampia kokeilemaan uutta, kun taas vanhempia ihmisiä varoitellaan hirveästi netin vaaroista ja huijareista. Vaikka huijareita toki on liikenteessä, niin Seija näkee varoittelun johtaneen jopa liialliseen varovaisuuteen ja arkuuteen käyttää nettiä ja kokeilla uusia laitteita ja palveluita. Seija kannustaakin myös iäkkäämpiä ihmisiä rohkeasti kokeilemaan ja muistuttaa, että terveellä järjellä pärjää pitkälle.

”Varsinkaan, ettei ainakaan tietoja eikä salasanoja ja tämmösiä anna” Seija tuumii epäilyttävistä viesteistä ja kertoo katsovansa tarkkaan näyttääkö sivusto tai viesti aidolta.

”Televisioonkin saisi ostaa vaikka mitä maksukanavia. En mä tartte niitä, en mä tee niillä yhtään mitään!”, Seija perustelee ja huomauttaa, ettei kaikkea tarvitse ostaa mitä tyrkytetään.

Vaikka älypuhelin ja tietokone ovatkin Seijalla olleet jo kauan päivittäisessä käytössä, toi korona-aika mukanaan myös uusia tuttavuuksia. Esimerkiksi ruokaostosten tilaaminen kotiin tai kaupan pihaan auton luokse sujui erittäin kätevästi netin kautta, K-Ruoka -palvelun avulla.  

”Naapuritkin tarjosivat apua ruokaostoksissa, mutta sanoin, että olen jo tilannut ostokset netissä. Neuvoin sitten heitäkin samalla, kuinka se käy, ja nyt heillekin tuodaan ruoka vallan.”

”Mä ajattelen, että esimerkiksi sekin on sitten hyvä, kun monet on sanonut että kuinka sinä jaksat sitten olla tässä ja pitää tästä huolta. Mä että saanhan mä noihin sitte apua, sitte niinku raskaanpiin tehtäviin. Mutta toi ruokajuttu, nii kuinka helppo on tilata itse ruokaa, jos ei pääse enää kauppaan eikä ole esimerkiksi ajokorttia enää.”

Toukokuussa pyöreitä vuosia täyttäneen Seijan 80-vuotisjuhlatkin jouduttiin juhlimaan virtuaalisesti kokoontumiskiellon ja yli 70-vuotiaiden karanteenin vuoksi. Tytär lähetti Seijalle linkin, jolla pääsi Zoom-kokoukseen. Linkki oli Seijan mukaan helppo avata ja oli mukaan, kun siellä näkyi samaan aikaan kaikki lapset ja lasten lapset. Kahvittelu ja juttelu kävivät kätevästi, vaikka perheenjäsenet olivatkin ripoteltuna ympäri Suomea. Lahjaksi lapset olivat myös tilanneet Seijalle ravintolaruuat, kakun ja kukat kotiin toimitettuna.  

”Sit se oli jännä, ku siihenhän tuli just joka jutteli, nii se tuli aina isommalla sen kuva.”

Uusimpana tuttavuutena Seijalla on nyt lahjaksi saatu Robotti-imuri. Lapset hieman auttoivat imurin käyttöönotossa, mutta nyt Seija on päässyt treenaamaan käyttöä itsekseen. Pari kertaa imuri on jo siivonnut koko hänen kotinsa. Siivoominenhan on loistavaa hyötyliikuntaa, mutta ainakaan vielä robotti-imuri ei ole vähentänyt askelten määrää, sillä Seija kulkee imurin perässä tarkistamassa työn jäljen.

”Yhteen kynnykseen se kompastelee eikä silloin välttämättä löydä takaisin kotiin, mutta muuten tuntuisi pelaavan hyvin! ”